Eurooppa-toimiston EU-hankkeet tutuiksi -sarjassa tutustutaan erilaisiin EU-rahoitteisiin hankkeisiin. Varsinais-Suomen ELY-keskus on mukana kolme vuotta kestävässä Seabased-hankkeessa, jossa kartoitetaan toimia Itämeren sisäisen kuormituksen ja sitä kautta rehevöitymisen vähentämiseksi. Hanke saa rahoituksensa pääasiassa EU:n Interreg Central Baltic -ohjelmasta, josta se on onnistunut saamaan jopa 2,1 miljoonan euron suuruisen rahoituspotin.

Tietoja hankkeesta

  • Rahoitusohjelma: EU:n Interreg Central Baltic -ohjelma
  • Toteuttamisaika: maaliskuu 2018 – helmikuu 2021
  • Hankkeen budjetti: 2,8 miljoonaa euroa
  • Hankkeen koordinaattori: John Nurmisen Säätiö
  • Hankekumppanit: Varsinais-Suomen ELY-keskus, Ahvenanmaan maakunnan hallitus, Ahvenanmaan kalankasvattajayhdistys sekä Tukholman yliopisto ja Itä-Götanmaan lääninhallitus
  • Hankkeen kotisivut

SEABASED (Seabased measures in Baltic Sea Nutrient Management) on vuoden 2018 maaliskuussa alkanut hanke, joka on rahoitettu pääosin EU:n Interreg Central Baltic -ohjelman kautta. Hankkeen tavoitteena on vähentää rehevöitymisen vaikutuksia Itämeressä. Siinä arvioidaan toimia, joilla tähdätään merialueen tilan parantamiseen meren sisäistä kuormitusta vähentämällä. Projektia johtaa John Nurmisen Säätiö, ja yhteistyökumppaneina hankkeessa ovat mukana Varsinais-Suomen ELY-keskus, Ahvenanmaan maakunnan hallitus, Ahvenanmaan kalankasvattajayhdistys sekä Tukholman yliopisto ja Itä-Götanmaan lääninhallitus. Hankkeen projektipäällikkö Miina Mäki John Nurmisen Säätiöstä ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen projektisuunnittelija Irma Puttonen kertoivat lisää siitä, kuinka hanke on tähän mennessä sujunut.

Uusien toimien löytämisestä tieteellisen keskustelun fasilitointiin

”Täytyy muistaa, että sisäinen kuormitus on sitä, mikä on tullut mereen valuma-alueelta aikojen kuluessa. Tavallaan kaikki kuormitus on siis ulkoista. Karkeasti arvioitunasisäistä kuormitusta on vähintään yhtä paljon kuin ulkoista”, kertoo ELY-keskuksen Irma Puttonen.

Itämeren rehevöityminen johtuu sekä
sisäisestä että ulkoisesta kuormituksesta. Hankkeen kannalta erityisen mielenkiintoista on se, ettei kukaan tarkalleen tiedä, kuinka suuri osa rehevöitymisestä on juuri sisäisen kuormituksen aiheuttamaa. ”Vastausta kysymykseen on pyritty kartoittamaan. Tässä kohtaa täytyy myös muistaa, että sisäinen kuormitus on sitä, mikä on tullut mereen valuma-alueelta aikojen kuluessa. Tavallaan kaikki kuormitus on siis ulkoista. Karkeasti arvioitunasisäistä kuormitusta on vähintään yhtä paljon kuin ulkoista”, kertoo ELY-keskuksen Irma Puttonen. Sisäisen kuormituksen suuruuden määrittäminen on hankalaa paitsi prosessin monimutkaisuuden myös saaristoympäristön heterogeenisyyden takia.

Vaikka Itämeren sisäistä kuormitusta on tutkittu jonkin verran, ei sen vähentämiseksi tehtävistä toimista ole saatavilla todennettua tutkimustietoa. Hankkeen tavoitteena onkin fasilitoida tieteellistä keskustelua etenkin Suomessa ja Ruotsissa. ”Toistaiseksi keskustelu on ollut aika hajanaista. Ruotsissa sitä on käyty pidempään, ja Suomessa se on vasta alkanut. Maiden välinen dialogi olisi hyvä saada toimimaan, jotta tutkijat voisivat muodostaa jonkinlaisen yhteisen näkemyksen sisäisen kuormituksen vähentämiseksi tehtävistä toimista”, kertoo projektipäällikkö Miina Mäki.

Mäki toteaa, että hankkeella halutaan viestittää myös sitä, että valuma-alueella tehtävät toimet päästöjen vähentämiseksi ovat edelleen tärkeimpiä. Hankkeessa kokeillaan uudenlaisia toimia valuma-alueella tehtävien vähennystoimien tueksi. Yhdessä pilotissa esimerkiksi levitetään marl- (kalkkikivipohjainen luonnonmateriaali) ja kalkkikivijäämiä fosforipitoisiin pohjasedimentteihin ja toisessa puolestaan poistetaan happea kuluttavaa, orgaanista meren pohjakerrosta. Pilottitoimia seurataan aktiivisesti ja niistä tehdään kestävyysarvioinnit, joiden perusteella määritellään soveltuvien menetelmien ja toimenpiteiden kriteerit meren sisäisen kuormituksen vähentämiseksi. Tämä kuuluu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen vastuulle. Lisäksi se on vastuussa pilotista, jossa sedimentin pohjakerrosta poistetaan sekä seuraajana Tukholman yliopiston toteuttamassa marl- ja kalkkikivijäämien levittämispilotissa. ”Testaamillamme uusilla toimilla ei voida korvata vaan täydentää maataloudessa ja jätevesien puhdistuksessa tehtyä työtä”, Mäki selittää.

Pilottiprojektin budjettiarvion teko haastavaa

”Jokainen ulkomaanmatka ja seminaareihin osallistuminen tulisi pystyä suunnittelemaan, vaikka etukäteen emme luonnollisesti tiedä, mitä tapahtumia Itämeren alueella tulevien vuosien aikana järjestetään. Hakemuksen tekeminen vaatii siis luovuutta”, Mäki pohtii.

Rahoitushakemuksen tekeminen on prosessi, johon menee enemmän aikaa kuin moni
saattaa luulla. Seabased -hanke ei ole tässä suhteessa poikkeus. ”Kyllähän siihen aikaa meni, vaikka prosessi itsessään olikin suhteellisen sujuva”, Mäki muistelee. Hänen mielestään on oleellista, että hakemuksen tekijällä on jonkin verran kokemusta pohjalla työsuunnitelmia ja budjetteja laatiessa. Vaikka Mäki itse on ollut johtamassa useita EU-hankkeita ja tuntee säännöt, on kolme vuotta kestävän hankkeen yksityiskohtainen suunnittelu etukäteen haastavaa. ”Esimerkiksi jokainen ulkomaanmatka ja seminaareihin osallistuminen tulisi pystyä suunnittelemaan, vaikka etukäteen emme luonnollisesti tiedä, mitä tapahtumia Itämeren alueella tulevien vuosien aikana järjestetään. Hakemuksen tekeminen vaatii siis luovuutta”, Mäki pohtii.

Millaisia vinkkejä Mäki sitten antaisi rahoitushakemusta tekeville? ”Jos on jostakin epävarma, kannattaa aina varmistaa rahoittajalta”, hän neuvoo. ”Rahoittajilta saa yleisen tason neuvoja, ja askarruttavat asiat kannattaa aina tarkistaa mieluummin etukäteen kuin hankkeen ollessa jo käynnissä, milloin jonkin asian muuttaminen on jo yllättävän monimutkaista”, Mäki avaa. Hän myös korostaa, että on tärkeää ymmärtää, että hakemusvaiheessa tehdyt budjetti ja työsuunnitelma ovat sitovia, eikä niitä voi enää helposti soveltaa, vaikka tilanteet muuttuvat. Puttonen toteaa myös, että projektin pilottiluonteen vuoksi hakemuksen tekeminen oli normaaliakin haastavampaa, koska käytettävien menetelmien toteuttamisesta ja kustannuksista ei ollut konkreettista tietoa.

Pilottiprojektin haastavuuden vuoksi on mielenkiintoista tietää, kuinka budjetinhallinta projektissa on tähän mennessä sujunut. ”Olemme joutuneet tinkimään aika paljon siitä syystä, että emme tienneet, kuinka paljon näytteenotto ja analyysit maksavat. Kaikki on siitä huolimatta pystytty toteuttamaan jollakin tavalla”, Puttonen kertoo.

Seabased-hankkeen tuloksista suuntaviivat päättäjille ja viranomaisille

EU:lla on toimia maataloudesta ja yhdyskuntajätteestä eli niin sanotusta ulkoisesta kuormituksesta aiheutuvan rehevöitymisen vähentämiseksi, mutta meren sisäisen kuormituksen vähentäminen on EU-tasolla vielä uusi juttu. Itämeren alueella sisäisen kuormituksen vähentäminen on ollut eniten esillä Suomessa ja Ruotsissa muun muassa siitä syystä, että rantoja käytetään enemmän virkistyskäyttöön kuin muissa Itämeren rantavaltioissa. Seabased-hanke onkin ensimmäinen meren sisäisen kuormituksen vähentämiseen puuttuva projekti. ”Olin itse mukana myös Seabed-projektissa, jossa kehitettiin mallia sisäisen fosforikuormituksen mallintamiseksi, mikä tavallaan liittyy myös Seabased-hankkeeseen. Siinä ei kuitenkaan tutkittu, miten kuormitukseen voitaisiin puuttua, minkä vuoksi Seabased on tässä ainoa laatuaan”, Puttonen kertoo.

Mäki ja Puttonen molemmat toivovat, että hankkeiden jatkuvuuteen kiinnitettäisiin enemmän huomiota. ”Olisi tärkeää, että joku ottaisi kopin hankkeen tuloksista, jotta ne eivät jäisi vain käyttämättöminä pyörimään hankkeen nettisivuille”, Mäki sanoo. Seabased-hankkeen tavoitteena onkin tuottaa päättäjille ja viranomaisille suuntaviivat, joihin kootaan tämän hetken kaikki tieto sisäisen kuormituksen vähentämisestä, kun pilottien tulokset ovat selvillä. ”Toivottavasti niitä käytetään hyödyksi päätöksiä ja suunnitelmia tehdessä”, Puttonen toteaa.