EU-hankkeet tutuiksi: Re-Define -projekti tutkii pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveysongelmien ehkäisyä

Lähi-idän levottomuuksien, erityisesti Syyrian sodan, laukaisema pakolaisvirtojen kasvu Eurooppaan vuoden 2015 aikana havainnollisti monin tavoin, kuinka haastava tehtävä pakkomuuttoliikkeen kontrollointi on Euroopan unionin 28 jäsenvaltiolle. Vaikka pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrät ovat sittemmin merkittävästi pienentyneet vuoden 2015 tasosta, pakolaisväestön tarve erinäisille terveyspalveluille asettaa kohdemaiden terveydenhuoltojärjestelmien kantokyvyn yhä koetukselle.

Lähtömaassa ja pakomatkalla koetuista traumaattisista elämänkokemuksista johtuen pakolaisten keskuudessa on korostunut alttius mielenterveyden häiriöille. Näin ollen psyykkisen tuen sekä ennaltaehkäisevän hoidon tarve on suuri, mutta kehittyneestä terveydenhuollosta huolimatta kohdemaissa ei kuitenkaan usein ole riittävää hoitokapasiteettia vastata tarpeeseen. Uusille mielenterveyden ongelmia ennaltaehkäiseville ratkaisuille onkin merkittävä kysyntä, jonka pohjalta myös Re-Define -tutkimusprojekti sai alkunsa. Tutkimuksen vastuullinen johtaja Suomessa, professori Maritta Välimäki sekä tutkijatohtori Tella Lantta Turun yliopiston hoitotieteen laitokselta valottivat tutkimuksen taustaa ja etenemistä.

Ohjatuissa ryhmätapaamisissa saadaan tukea ja opitaan taitoja stressinhallintaan

Re-Define (Refugee Emergency: DEFining and Implementing Novel Evidence-based psychosocial interventions) on vuoden 2018 tammikuussa käynnistynyt kansainvälinen tutkimusprojekti, jonka partnereihin kuuluu yhteensä seitsemän eurooppalaista yliopistoa, Maailman terveysjärjestö WHO sekä Tanskan Punainen Risti. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia WHO:n kehittämän Self Help Plus -tukimuodon (SH+) vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta pakolaisten sekä turvapaikanhakijoiden mielenterveysongelmien ehkäisemiseksi.

SH+ on stressinhallintaan tarkoitettu, ohjattu noin 10 – 30 henkilön ryhmissä toteutettava itseapumenetelmä, joka on kehitetty vastaamaan humanitäärisiin kriiseihin. Menetelmän yhtenä kantavista ajatuksista on, ettei ryhmäsession vetäjältä edellytetä terveysalan ammatillista tutkintotaustaa, vaan kuka tahansa voi koulutuksen saatuaan ohjata kahden tunnin ryhmätapaamisen strukturoitujen ääninauhojen perusteella. Menetelmään kuuluu yhteensä viisi kerran viikossa toteutettavaa ryhmätapaamista, joiden aikana osallistujat oppivat taitoja ja keinoja käsitellä niin menneisyydessä koettuja kuin nykyiseenkin elämäntilanteeseen mahdollisesti liittyviä negatiivisia, stressaavia kokemuksia. Lisäksi osallistujien tukena on kuviin perustuva harjoituskirja, jonka avulla voi itsenäisesti käydä läpi ryhmäsessioiden aikana heränneitä ajatuksia ja tuntemuksia.

”Afrikan pakolaisleireillä saatujen positiivisten tulosten jälkeen alettiin miettiä, soveltuisiko WHO:n kehittämä SH+ tukimuotona pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveydenongelmien puhkeamisen ehkäisyyn myös kohdemaissa, eli Euroopan korkean elintason maissa”, kertoo tutkija Tella Lantta projektin tavoitteesta. ”Lisäksi tarkoituksena on tutkia kustannusvaikuttavuutta, eli voidaanko tällaisella psykologisella lyhytinterventiolla vaikuttaa siihen, miten paljon yhteiskunnalle tulee kustannuksia psyykkisistä oireista”, hän lisää. Tutkimus tehdään Suomen ohella myös Italiassa, Itävallassa, Saksassa ja Isossa-Britanniassa sekä pakolaisten kauttakulkumaassa Turkissa.

”Saamamme positiivinen vastaanotto oli todella ilahduttava ja hanketta eteenpäin vievä asia ja olimmekin tervetulleita moniin eri organisaatioihin”, Lantta iloitsee.

Tutkimusprojekti käynnistyi vuoden 2018 alussa alkukartoituksella ja esiselvityksillä, joiden perusteella Suomessa toteutettavan intervention kieleksi valittiin kohdeväestön perusteella arabia, ja käännetyn SH+ -ohjelman soveltuvuutta testattiin Irakista lähtöisin oleville henkilöille.  Tutkimukseen kutsuttiin myös jo varhaisessa vaiheessa mukaan erinäisiä organisaatioita, joista saatu myönteinen palaute korosti sekä tutkimuksen että itse menetelmän tarpeellisuutta ja hyödyllisyyttä. ”Saamamme positiivinen vastaanotto oli todella ilahduttava ja hanketta eteenpäin vievä asia ja olimmekin tervetulleita moniin eri organisaatioihin”, Lantta iloitsee. SH+ -interventioiden toteutus aloitettiin syksyllä 2018 pääkaupunkiseudun vastaanottokeskuksissa ja vuoden 2019 alussa tutkimus laajeni Turun alueelle sekä erilaisiin pääkaupunkiseudun ja Varsinais-Suomen yhdistyksiin, järjestöihin ja oppilaitoksiin. Uusien tutkimukseen soveltuvien henkilöiden haastattelut päättyvät loppuvuodesta 2019, jonka jälkeen seurantahaastattelut jatkuvat vuoden 2020 syksyyn. Kokonaisuudessaan tutkimus tulee koskettamaan Suomessa noin 100 henkilöä.

Partnerina kertyy arvokasta osaamista rahoitushausta

Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen päätyminen yhdeksi Re-Define -projektin yhteistyökumppaneista tapahtui aikaisemmin luotujen verkostojen sekä laitoksen tutkimusosaamisen ja hyvän maineen pohjalta. ”Hoitotieteen laitoksella on mittavaa kokemusta mielenterveysalueen tutkimuksesta ja aikaisemman monivuotisen yhteistyön kautta luotu kontakti suositteli hankekoordinaattoria pyytämään meidät mukaan”, kertoo professori Maritta Välimäki. Hänen mukaansa hankkeesta kieltäytyminen olisikin ollut hyvin vaikeaa, sillä itse tutkimusaihe oli -̶  vaikkakin vähän tutkittu  ̶̶- erittäin mielenkiintoinen ja aiheena sopiva hoitotieteen laitokselle, jonka osaamisalueeseen esimerkiksi vaikuttavuustutkimus sekä mielenterveys kuuluvat. Lisäksi Välimäki nostaa esiin tunnettujen yhteistyökumppaneiden mukanaolon merkityksen, minkä myötä yksittäisen partnerin on turvallista lähteä mukaan hankkeeseen.

Päävastuu Horisontti2020-rahoitushausta oli hankkeen koordinaattorilla Veronan yliopistolla Italiassa, joten Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen osuutena oli eri palautteiden ja lisätietojen tarjoaminen eri hakemusvaiheissa sekä yliopiston omien hakemusluonnostietojen täyttäminen.  Lisäksi työllistäviä vaiheita olivat budjetin suunnittelu ja realistisuuden arviointi yhdessä päähakijan kanssa. Välimäki arvioi rahoitushakuun liittyvien tehtävien työllistäneen yhteensä muutamia kymmeniä tunteja ja kertoo Turun yliopiston Tutkimusrahoitusyksikön tukeneen valmistelutyössä. Hän nostaakin esille, kuinka jo rahoituksen hakuvaiheessa olisi tärkeää hyödyntää oman tutkimusorganisaation tukipalveluita esimerkiksi budjetin suunnittelussa, jotta itselle jää aikaa keskittyä hankkeen sisällöllisiin kysymyksiin.

Välimäki kannustaa suomalaisia hakeutumaan aina ”itseään parempaan seuraan” eli partnereiksi monikansallisiin hankkeisiin, joissa arvokasta kokemusta karttuu kansainvälisen yhteistyön kautta.

Itsekin EU:ssa hankkeita arvioimassa olleena Välimäki tietää, että loppupeleissä laatu ratkaisee oman hankkeen pärjäämisen rahoitushaussa: ”Kilpailu rahoituksesta on kovaa, joten tärkeää on hyvä idea ja laadukas hakemus, joka osuu haettavana olevaan rahoitushakuun, sekä erityisesti hyvät yhteistyökumppanit, jotka ovat valmiita sitoutumaan ja panostamaan hankkeeseen jo hakuvaiheessa”. Usein EU-rahoituksen saajat ovat hakijoita, jotka ovat aikaisempien hakujen kautta kerryttäneet rahoituksen lisäksi runsaasti myös seuraavissa hauissa hyödynnettävää osaamispääomaa. Välimäki rohkaiseekin useampia suomalaisia toimijoita hakemaan ahkerammin erilaisia EU-rahoituksia. ”Olisihan se hienoa, jos mukanaolo ensin partnerina innoittaisi hakemaan rahoitusta myöhemmin myös hankkeen koordinaattorina. Tämä hyödyttäisi varmasti niin Suomen tiedepolitiikkaa, yliopistoja kuin yksittäisiä tutkijoitakin”, hän kiteyttää. Lopuksi Välimäki kannustaakin suomalaisia hakeutumaan aina ”itseään parempaan seuraan” eli partnereiksi monikansallisiin hankkeisiin, joissa arvokasta kokemusta karttuu kansainvälisen yhteistyön kautta.