Euroopan meriteollisuus on joutunut hankalaan tilanteeseen koronapandemian seurauksena. Kriisin pitkäaikaiset seuraukset laivanrakennussektoriin ja erityisesti risteilymarkkinoihin ovat vielä kysymysmerkki. Esimerkiksi Turun Meyerin telakan tilauksia on siirretty myöhemmäksi, ja telakka on irtisanonut ja lomauttanut henkilöstöään. Matkustajaliikenteen hiipuminen näkyy myös satamien toiminnassa sekä tavaraliikenteen vaikeutumisena. Suomi on erittäin riippuvainen meriliikenteen toimintavarmuudesta, sillä 90 % koko maan viennistä ja 80 % tuonnista tapahtuu meriteitse.
Euroopan parlamentin Seas, Rivers, Islands and Coastal Areas (SEArica) -intergroupin 14.10. järjestetyssä tilaisuudessa pureuduttiin eurooppalaisen meriklusterin haasteisiin sekä lyhyen ja pitkän aikavälin ratkaisuihin sektorin auttamiseksi. Tilaisuus keräsi yhteen kattavan joukon eurooppalaisen meriteollisuuden kattojärjestöjen edustajia, komission korkeantason virkamiehiä, meppejä sekä alueiden edustajia.
Politiikkakehystä tilaisuudessa avasi mm. DG MARE:n Felix Leinemann, joka kertoi komission toimista erityisesti merialan pk-yritysten tukemiseksi (lue helmikuun uutisemme BlueInvest-rahastosta). Leinemann kertoi myös tulevasta EU:n sinisen talouden strategian uudistuksesta, jossa tullaan huomioimaan Green Dealin sekä koronapandemian aiheuttamat muutospaineet alalle (lue lisää täältä). Leinemann totesi, että eurooppalaisen meriteollisuuden on entistä enemmän investoitava uusiin vihreisiin ja digitaalisiin teknologioihin pysyäkseen kilpailukykyisenä.
Alueiden näkökulmaa toi esiin Varsinais-Suomen maakuntahallituksen jäsen ja CPMR:n Itämerikomission merityöryhmän puheenjohtaja Tiina Perho, joka kertoi alueemme meriteollisuuden tilanteesta. Turun telakan irtisanomisten ja lomautusten lisäksi on huomioitava vaikutukset koko alihankkijaketjussa. Telakalla on Suomessa yli 900 ja muualla Euroopassa yli 300 toimittajayritystä, jotka ovat yhtä lailla haasteellisessa tilanteessa alan globaalin alamäen vuoksi. Perho peräänkuuluttikin EU:lta toimia merialan pk-yritysten tukemiseksi, lisärahoitusta meriteollisuuden muuttamiseksi ilmastoystävällisempään suuntaan sekä yleisesti ottaen meriteollisuuden parempaa huomioimista EU:n teollisuusstrategiassa.
Tilaisuudessa kuultiin myös kattava otanta meriteollisuussektorin näkemyksiä tilanteesta. SeaEuropen pääsihteeri Christophe Tytgat peräänkuulutti mm. vihreiden ja digitaalisten alusten innovaatioiden rahoituksen lisäämistä ja tähän liittyen Horisontti Eurooppa -ohjelman alaisen vesiliikenteen kumppanuuden nopeaa hyväksyntää. Lisäksi Tytgat vaati sektorikohtaista mekanismia, jonka avulla ala voisi suojautua epäreilulta kansainväliseltä kilpailulta (lue kesäkuun uutisemme ulkomaisista valtiontuista). Aasian meriteollisuussektori on noussut nopeasti jaloilleen ensimmäisen korona-aallon jälkeen massiivisen valtiontuen avulla. Jos eurooppalaista meriteollisuussektoria ei suojata, vaarana on laivanrakennussektorin siirtyminen kokonaan Aasiaan.
Valtiontukikysymyksen nosti esiin myös Martin Dorsman, Euroopan varustamoiden kattojärjestön ECSA:n pääsihteeri, joka nosti esiin tukitoimenpiteiden tarpeen meriliikenteen jatkuvuuden takaamiseksi lyhyellä aikavälillä. Valtiontukia koskevan väliaikaisen kehyksen pidentäminen ja laajentaminen tulee tarpeeseen, jotta sektori kykenee pitkällä aikavälillä vastaamaan Green Dealin tavoitteisiin.