EU:lla on ollut sinisen talouden strategia vuodesta 2007. Sinisellä taloudella tarkoitetaan kaikkia mereen ja rannikkoalueisiin liittyviä taloudellisia toimintoja, joita ovat mm. merenkulku, satamat, kalastus, vesiviljely ja rannikkomatkailu. Vuoden 2012 sinisen kasvun strategia nosti esiin viisi potentiaalista alaa, joita ovat vesiviljely, rannikkomatkailu, sininen bioteknologia, merienergia sekä merenpohjan kaivostoiminta. Vuonna 2018 sektori työllisti EU:n alueella yli viisi miljoonaa henkeä ja sen vuosittainen liikevaihto on 750 miljardia euroa.
Nyt EU-komissio aikoo uudistaa sinisen talouden strategian ottamalla huomioon Green Deal -strategian tavoitteet. Uudistuksen tavoitteena on torjua ilmastonmuutosta edistämällä entistä kestävämpää sinistä taloutta, joka suojelee ja ylläpitää merten tilaa. Hiilipäästöjen vähentämisen lisäksi uudessa strategiassa tullaan huomioimaan kiertotalouden edistäminen ja biodiversiteetin säilyttäminen. Lisäksi strategiassa nostetaan esiin digitalisaation ja teknologisen kehityksen vaikutukset. Tavoitteena on myös auttaa talouden elpymistä koronapandemian aiheuttamassa taantumassa.
Komissio aikoo julkaista tiedonannon uudesta sinisen talouden strategiasta alkuvuodesta. Sitä ennen komissio kerää sidosryhmien näkemyksiä asiasta ja on avannut julkisen kuulemisen, joka on auki 7.12. asti. Pohjustaakseen keskustelua komissio on julkaissut tiekartan, jossa se linjaa tulevia tavoitteita. Uuden strategian painopisteet tulevat ohjaamaan ensi rahoituskauden varojen käyttöä. Nyt on siis oiva mahdollisuus vaikuttaa painotuksiin.
Komissio järjesti 27.10. sinisen talouden tulevaisuudesta tilaisuuden, johon osallistui lähes 350 sidosryhmän edustajaa. Ohessa sidosryhmien puheenvuoroista esille nousseita pointteja:
- Nykyisen EU-politiikan lähtökohta on sininen kasvu, eli merten taloudellinen hyödyntäminen. Merten käytön lisääntyessä täytyy entistä paremmin huomioida ympäristönäkökohdat ja toimien vaikutus koko ekosysteemiin. Tarvitaan holistista lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon niin taloudelliset, ympäristölliset sekä sosiaaliset näkökohdat.
- Merten tila on huono: Merten vihreän elpymisen vauhdittamiseksi tarvitaan merten suojelu- ja parantamistoimenpiteitä, kestävää sinistä ruoantuotantoa (liikakalastus on suurin yksittäinen tekijä merten monimuotoisuuden häviämisessä) sekä saastumisen pysäyttämistä (merenkulun hiilipäästöjen vähentäminen ja kestävä merienergia).
- Merialuesuunnittelu tärkeää: Tarvitaan lisää dataa ja simulaatioita (mm. merien ”digital twin”), jotta kaikki toiminnot saadaan sovitettua yhteen.
- Koronapandemia voi toimia meriteollisuuden suunnanmuuttajana: EU:lla on mahdollisuus tulla edelläkävijäksi päästöttömän meriliikenteen sekä kestävän merienergian osalta, jos rahoitusta suunnataan tähän.
- Meret pitää sitoa vahvemmin osaksi ilmastotyötä ja luonnonmonimuotoisuuden vahvistamista. ”Green Deal needs to be blue as well.” Näihin EU-rahoitusta enemmän tarjolla.
- Rahoitus: Pitkällä tähtäimellä tarvitaan enemmän spesifejä, siniseen talouteen keskittyneitä rahoitusinstrumentteja (blue banks, blue bonds).