EU-hankkeet tutuiksi -juttusarjassa on vuorossa OIL SPILL -hanke, jossa ovat Varsinais-Suomesta mukana Turun yliopisto ja Varsinais-Suomen pelastuslaitos. Muita suomalaistoimijoita ovat Suomen Punainen Risti, Neste ja SYKE. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa öljyntorjuntaa Itämeren alueella kehittämällä viranomais- ja vapaaehtoistoiminnan yhteistyötä, menettelytapoja ja taitoja. Hanke on saanut n. 2,05 miljoonan euron rahoituksen EU:n Interreg Baltic Sea Region- ohjelmasta.

TIETOA HANKKEESTA

  • Hankkeen nimi: OIL SPILL - Enhancing Oil Spill Response Capability in the Baltic Sea Region
  • Rahoitusohjelma: Interreg Baltic Sea Region
  • Toteutusaika: 1/2019 - 12/2021
  • Budjetti: kokonaisrahoitus 2.05 miljoonaa euroa
  • Lisätietoa hankkeen omilta nettisivulta sekä Interreg -ohjelman sivuilta
 

 

Toisin kuin avomerellä ja kansainvälisillä vesillä, matalien ja rannikkoalueiden öljyntorjunta on usein monimutkaista. Viranomaisilla on rajalliset mahdollisuudet hoitaa öljyvahinkojen tuhot alusta loppuun, minkä takia vapaaehtoistoiminta on jälkihoidossa erityisen tärkeää optimaalisten tulosten saavuttamiseksi. Tehtävien ja vastuiden jakamisessa ja yhteistyössä viranomaisten ja vapaaehtoisten välillä on kuitenkin edelleen kehitettävää.

OIL SPILL eli Enhancing Oil Spill Response Capability in the Baltic Sea Region -hanke auttaa parantamaan toimivaltaisten viranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja vapaaehtoisten yhteistyötä Itämeren matalien ja rannikkovesien öljyntorjunnassa. Hankkeen vetäjänä toimii Turun yliopiston kauppakorkeakoulu. Suomalaispartnereiden lisäksi mukana on kahdeksan kumppania Liettuasta, Latviasta, Virosta, Tanskasta ja Ruotsista. Kumppanit tunnistavat ja kehittävät menettelytapoja yhdessä yliopistojen kanssa ja toteuttavat koulutuksia ja harjoituksia sekä selventävät keskeisiä hallinnollisia ja lainsäädännöllisiä kysymyksiä öljyntorjunnassa.

Mistä ajatus hankkeelle lähti?

Hankkeen juuret ovat osittain parin vuoden takaisessa EU-rahoitteisessa HAZARD -hankkeessa, joka keskittyi vaarallisten aineiden kuljettamiseen ja mahdollisiin onnettomuustilanteisiin satamissa. Hankeessa järjestettiin 10 suuronnettomuusharjoitusta ja osassa näistä harjoituksista perehdyttiin siihen, miten öljyonnettomuuksien torjunta on hoidettu Itämeren alueella. Näiden harjoitusten ja kokemusten pohjalta syntyi ajatus, että öljyntorjunta voisi kantaa kokonaan oman hankkeen. OIL SPILL -hankkeen projektipäällikkö Jarmo Malmsten Turun yliopistosta toimi myös HAZARD -hankkeen projektipäällikkönä, joten oli luonnollista, että hän lähti mukaan kasaamaan OIL SPILL -hanketta. HAZARD -hankkeesta saatiin myös muutama kumppani mukaan uuteen hankkeeseen.

Käytännössä öljyvahingot Itämerellä hoidetaan aina ensisijaisesti kansallisesti. Hankkeen tavoitteena on, että kansalliset käytännöt olisivat sellaiset, että niiden avulla saataisiin resurssit täysimääräisesti käyttöön. Tämä toteutetaan jakamalla parhaita käytäntöjä eri maiden välillä, mutta ei kuitenkaan luomalla yhtä valmista mallia, sillä viranomaistoiminta on organisoitu joka maassa eri tavalla. Parhaat käytännöt voivat olla esimerkiksi ideoita siitä, miten vapaaehtoisten kerääminen on toteutettu, miten viranomainen johtaa vapaaehtoisia ja miten vakuutukset ja kustannusasiat hoidetaan. Tarkoituksena on siis benchmarkkauksen kautta oppiminen, kertoo projektipäällikkö Malmsten.

”Ensimmäinen ajatus oli se, että Suomessa ollaan edelläkävijöitä tämän asian kanssa, sillä meillä on vapaaehtoinen pelastuspalvelu, jota koordinoi Punainen Risti. Asiaa on siis jo ajateltu ja töitä tehty sen eteen, että yhteistyö toimisi jouhevasti. Suomessakin on kuitenkin vielä kehitettävää, ja monessa muussa Itämeren maassa vapaaehtoisten organisoinnissa öljyntorjunnassa otetaan vasta ensiaskeleita.” Malmsten toteaa hankkeen syntymisestä.

Malmsten naurahtaa, että saattaa aiheuttaa hämmennystä, miten Turun kauppakorkeakoulu on päätynyt puuhaamaan öljyntorjunnan pariin? Malmsten työskentelee markkinoinnin laitoksen toimitusketjujen johtamisen oppiaineessa. Toimitusketjujen johtamisen opetus ja tutkimus tarkastelevat mm. kysyntätarpeiden selvittämistä, kuljetuksia, hankintaa, varastointia, yritysten välistä yhteistyötä ja vastuullisuutta. Tätä kautta myös esimerkiksi satamat ja kuljetuksiin liittyvät turvallisuuskysymykset ovat olleet oppiaineen kiinnostuksen kohteita.

Professori Lauri Ojalan vetämällä ryhmällä on takana jo neljä Interreg rahoitteista hanketta, joista ensimmäinen alkoi vuonna 2006. ”EU -rahoitteiset hankkeet voivat kuulostaa kauhean byrokraattisilta, mutta kokemuksen kanssa huomaa, ettei hankemekanismi olekaan niin haasteellinen”. Aikoinaan Malmstenin käymät keskustelut EU-hankkeiden rahoitusvastaavien kanssa antoivat myös korvaamatonta kokemusta ja tietoa siitä, mitä he hankehakemuksilta hakevat. Malmsten kuitenkin huomauttaa, että vaikka kuinka kokemusta olisi, hankevalmisteluun kannattaa aina varata runsaasti aikaan. Konsortion kokoamisessa tulee useasti muutoksia ja sen kokoaminen voi kestää odotettua kauemmin.

Missä nyt mennään?

Hanke alkoi tammikuussa 2019 ja sen tuli alun perin jatkua kesäkuuhun 2021 asti. Keskeinen osa hanketta on kuitenkin se, että asianomaiset harjoittelevat yhdessä Itämerellä. Covid-pandemian seurauksena kaikkia suunniteltuja harjoituksia ei kuitenkaan ole voitu järjestää, minkä takia hankkeelle haettiin kuuden kuukauden lisäaikaa.

Hankkeessa on tähän mennessä tarkasteltu kumppaneiden toimintamalleja sekä lainsäädännöllisiä ja kustannustyyppisiä asioita. Lisäksi on tehty kyselytutkimusta, jonka pohjalta on pystytty jo luomaan suosituksia. Varsinais-Suomi on toiminut tässä pilottialueena ja alueella on edistetty vapaaehtoisten kouluttamista ja suomalaisen mallin rakentamista.

Malmsten toteaa, että asioita on kuitenkin jouduttu lykkäämään ja optimistisesti toivotaan, että harjoitukset voitaisiin järjestää ensi keväällä. Tällöin hanke saataisiin pakettiin uudessa määräajassa joulukuussa 2021. Hankkeen eteenpäin vieminen pandemian keskellä on kuitenkin vaatinut kaikilta kekseliäisyyttä ja viitseliäisyyttä.

”Pienet havainnot siitä, miten asioita voi tehdä paremmin ovat kullanarvoisia”

Lopuksi Malmsten nostaa esille miten tärkeitä pieneltä tuntuvat havainnot ovat kokonaisvaltaisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta - esimerkiksi miten öljyntorjuntapuomit ovat varastoitu. ”Pienet havainnot siitä, miten asioita voi tehdä paremmin ovat kullanarvoisia. Ne syntyvät, kun ihmiset kohtaavat ja edistävät suurempaa kokonaisuutta”. Toinen merkittävä anti tällaisissa hankkeissa ovat kontaktit, organisaatiot ja ihmiset, jotka saatetaan yhteen. Malmsten korostaa, miten tärkeää on, että alan ihmiset, joilla on antaa lisäarvoa toisilleen, kohtaavat toisensa. Tällöin kynnykset yhteydenottoihin katoavat sekä verkostot ja käytänteet syntyvät melkein puolivahingossa. Nämä käytänteet ja kontaktit jatkavat elämistä hankkeiden jälkeenkin ja tällä on kovin suuri arvo. Lisäksi syntyy uusia hankeideoita, sillä hankkeilla on tapana tuottaa lisää hankkeita.