Uusi Leipzigin peruskirja päivittää EU:n kaupunkipoliittiset linjaukset

Alkuperäinen Leipzigin peruskirja hyväksyttiin Saksan edellisellä EU-puheenjohtajuuskaudella vuonna 2007. Yhdennettyä ja kestävää kaupunkikehitystä korostavan peruskirjan pääperiaatteet ovat edelleen ajankohtaisia, mutta yhteiskunnallisen kontekstin muuttuminen mm. ilmastonmuutoksen, muuttoliikkeiden, väestörakenteen muutosten, pandemioiden ja digitaalisen murroksen seurauksena teki päivittämisen tarpeelliseksi. Tulevaisuudessa kaupunkien on oltava entistä joustavampia ja sopeuduttava äkillisiin muutoksiin.

Uusi Leipzigin peruskirja korostaa kaupunkien roolia yhteiskunnan uudistamisessa. Kaupunkien on vastattava niin sosiaalisiin, ympäristön liittyviin kuin taloudellisiin haasteisiin voidakseen tarjota asukkailleen hyvän elämän edellytykset. Peruskirja korostaa kolmea ulottuvuutta:

• Sosiaalinen ulottuvuus: Oikeudenmukainen kaupunki, joka tarjoaa yhtäläiset mahdollisuudet kaikille sukupuolesta, sosioekonomisesta asemasta, iästä ja alkuperästä riippumatta.
• Ympäristöulottuvuus: Vihreä kaupunki, joka toimii aktiivisesti ilmastonmuutoksen torjunnan sekä korkean ilman-, veden-, maaperän ja maankäytön laadun sekä viheralueiden kehittämisen puolesta.
• Taloudellinen ulottuvuus: Tuottava kaupunki, joka luo edellytykset kestävälle kaupunkikehitykselle huolehtimalla monipuolisen paikallisen talouden ja innovointia tukevan toimintaympäristön kehittämisestä ja työpaikkojen turvaamisesta.

Oikeudenmukaisten, vihreiden ja tuottavien kaupunkien toteuttaminen edellyttää seuraavien periaatteiden toteuttamista:

• Kaupunkipolitiikka yhteisen edun hyväksi: Julkisviranomaisten tulee toimia yleisen hyvinvoinnin hyväksi tarjoamalla palveluja ja infrastruktuureja yhteisen edun hyväksi.
• Yhdennetty lähestymistapa: Kaikkia kaupunkipolitiikan osa-alueita on koordinoitava alueellisesti, alakohtaisesti ja ajallisesti.
• Osallistaminen ja yhdessä luominen: Kaikkien kaupunkien toimijoiden ja kansalaisten on oltava mukana, jotta heidän äänensä ja huolenaiheensa pääsevät kuuluviin.
• Monitasoinen hallinto: Monimutkaisiin haasteisiin tulee vastata yhdessä kaikilla kaupunki- ja aluepolitiikan tasoilla – paikallisella, alueellisella, pääkaupunkiseudun, kansallisella, eurooppalaisella ja globaalilla tasolla.
• Paikkaperusteinen lähestymistapa: Kaupunkistrategioiden ja kaupunkien rahoitusvälineiden tulee perustua paikallisen tilanteen analyysiin.

Ministerit hyväksyivät myös jatkoaskelmerkit EU:n kaupunkiagendalle (Urban Agenda of the EU), joka käynnistettiin vuonna 2016 Alankomaiden puheenjohtajuuskaudella. Kaupunkiagenda on yhteistyöväline, jonka puitteissa kaupungit, jäsenmaat ja EU-taso tekevät yhteistyötä kaupunkikehitykseen vaikuttavien säädösten, rahoituksen ja tiedonvaihdon parantamiseksi 14 teemakumppanuuden alla. Kaupunkiagendan ehdottomana hyötynä on ollut se, että se on vahvistanut kaupunkipolitiikan asemaa EU:ssa tehostamalla eri osapuolten välistä vuoropuhelua.

Tulevalla rahoituskaudella EU:n kaupunkipolitiikkaa tullaan rahoittamaan Euroopan kaupunkialoitteen kautta, joka sisältää mm. URBACT- ja Urban Innovative Actions -ohjelmat sekä tuen EU:n kaupunkiagendalle. EU:n rakennerahastoista on myös korvamerkitty kaupungeille 8%:n osuus, joka Suomessa kanavoidaan ekosysteemisopimusten kautta.