01.07.2022

Missä mennään Fit-for-55-ilmastopaketin neuvotteluissa?

Kesäkuussa otettiin merkittäviä askelia eteenpäin EU:n ilmasto- ja energialainsäädännön päivittämisessä, kun Euroopan parlamentti äänesti useista 55-valmiuspaketin osista ja jäsenvaltiot puolestaan sopivat kannoistaan liikenne-, energia- ja ympäristöneuvostojen kokouksissa.

Fit-for-55-paketin tavoitteena on päivittää EU:n ilmasto- ja energialainsäädäntö vastaamaan vuoden 2050 ilmastoneutraalisuustavoitetta. EU on asettanut välietapiksi tavoitteen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 55 % vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta. Euroopan komissio julkaisi kaiken kaikkiaan 13 ehdotusta sisältävän ilmastopaketin heinäkuussa 2021. Vuoden aikana valtava paketti on ollut jäsenvaltioiden ja parlamentin käsittelyssä, ja neuvotteluja on viety eteenpäin kunnianhimoisella tahdilla.

Parlamentti äänesti kesäkuun täysistunnoissa ja jäsenvaltiot hyväksyivät yleiset näkemyksensä seuraavista ilmastopaketin osista:

  • Maankäyttö- ja metsäsektorin päästöjen leikkaamisesta ja hiilinieluista (LULUCF)
  • EU:n päästökauppajärjestelmästä
  • Henkilö- ja pakettiautojen päästönormeista
  • Sosiaalisesta ilmastorahastosta
  • EU:n hiilirajamekanismista

Energiantehokkuusdirektiivi ja uusiutuvan energian direktiivit ovat parlamentissa vasta valiokuntakäsittelyssä ja näistä äänestetään parlamentin täysistunnossa syksyllä. Jäsenvaltiot puolestaan hyväksyivät jo yleisnäkemyksensä energiatehokkuusdirektiivistä ja uusiutuvan energian direktiivistä.

Lopulliset päätökset tehdään syksyllä parlamentin, neuvoston ja komission välisissä trilogi-neuvotteluissa.

Komission joulukuussa 2021 julkaisema ehdotus rakennusten energiatehokkuusdirektiivin päivityksestä on vielä parlamentin ja neuvoston sisäisessä käsittelyssä.

 

Yhteenvetoa parlamentin ja neuvoston kannoista

Kasvihuonekaasupäästöjen leikkaaminen ja hiilinielujen kasvattaminen maankäyttö- ja metsäsektorilla (LULUCF-sektori)

  • Parlamentti ja neuvosto tukevat komission ehdotusta EU:n päästövähennystavoitteen nostamisesta LULUCF-sektorilla 57 %:iin. Tämä tarkoittaa, että EU-maiden tulisi sitoutua poistamaan maankäyttösektorilla ilmakehästä yhteensä vähintään 310 miljoonaa CO2-ekvivalenttitonnia vuoteen 2030 mennessä. Suomelle esitetty tavoite on 17,7 miljoonaa CO2-ekvivalenttititonnia.
  • Komission ehdotuksen mukaan vuodesta 2031 alkaen maankäyttösektorin päästöihin laskettaisiin mukaan myös ne maatalouden päästöt, jotka nykyisin lasketaan osaksi taakanjakosektoria. Tavoitteena olisi muodostaa uusi AFOLU-niminen kokonaisuus, jossa olisivat mukana kaikki maatalouden, metsätalouden ja muun maankäytön päästöt ja nielut. AFOLU-sektorin tulisi ehdotuksen mukaan olla hiilineutraali vuonna 2035. Parlamentti ei kannassaan tue maanviljelysektorin liittämistä LULUCF-sektorin päästöihin ja neuvosto ottaa asian käsittelyyn vasta myöhemmin.

Lue lisää:

Uusien henkilö- ja pakettiautojen päästönormit

  • Parlamentti ja neuvosto tukevat komission ehdotusta siirtyä päästöttömään tieliikenteeseen vuoteen 2035 mennessä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vuodesta 2035 alkaen uusien autojen tulee olla akkuja tai vetyä käyttäviä sähköautoja.
  • Päästövähennysten välitavoitteet vuodelle 2030 olisivat 55 % henkilöautoille ja 50 % pakettiautoille. Neuvosto nostaisi 2030 välitavoitteen 55 %:iin sekä henkilö- että pakettiautoille.
  • Parlamentti ja neuvosto halusivat jättää tilaa polttomoottori- ja hybridiautoratkaisuille, ja lisäsivät kantoihinsa lisäselvityspyyntöjä komissiolle teknologiapuolueellisuuden välttämiseksi. Parlamentti vaatii komissiolta vuoden 2023 loppuun mennessä yhteistä metodologiaa, jolla arvioidaan autojen hiilidioksidipäästöjä koko elinkaaren ajalta. Neuvostossa erityisesti Saksan vaatimuksesta tekstiin lisättiin lauseke, jossa komissiota pyydetään vuonna 2026 arvioimaan tavoitteita mm. hybridiratkaisujen teknologinen kehitys huomioiden.

Lue lisää:

EU:n päästökauppajärjestelmä (ETS)

Päästökaupan piiriin kuuluvat tällä hetkellä suurteollisuus, suurimmat kaukolämpölaitokset ja sähkölaitokset, jotka maksavat oikeudestaan päästää hiilidioksidia ilmakehään. Komissio ehdotti päästöoikeuksien kokonaismäärän vähentämistä, päästökaupan laajentamista koskemaan myös meri- ja lentoliikennettä sekä päästökauppajärjestelmän perustamista myös tieliikenne- ja rakennussektorin polttoainejakelijoille vuodesta 2026 alkaen.

Parlamentti löysi sovun EU:n päästökauppajärjestelmän uudistamisesta vasta toisella äänestyskierroksella. Myös neuvostossa yhteisymmärryksen löytyminen tuotti haasteita. Mielipiteitä jakoi päästöoikeuksien yleiskaton madaltaminen, vapaiden päästöoikeuksien korvaaminen hiilitullimekanismilla sekä päästökaupan laajentaminen koskemaan tieliikennettä ja rakennusten lämmitystä.

  • Parlamentti kiristäisi päästökauppasektorin päästövähennystavoitetta komission ehdottamasta 61 %:sta 63 %:iin vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta. Neuvosto hyväksyi komission ehdottaman 61% tavoitteen.
  • Neuvosto hyväksyi yleisen päästöoikeuskaton kertavähennyksen 117 miljoonalla ja vuosittaisen vähennystahdin nostamisen 4,2 %:lla. Parlamentti puolestaan nostaisi kertaleikkauksen jälkeen vuosittaista vähennystahtia 4,4 % vuoteen 2025 asti ja 4,5 % vuodesta 2026 ja 4,6 % vuodesta 2029.
  • Mepit lisäisivät yksityishenkilöiden tieliikenteen ja rakennuksen polttoaineista koituvat päästöt uuteen erilliseen päästökauppajärjestelmään vasta vuonna 2029. Lykkäämisellä pyritään säästämään yksityisten kuluttajien lompakkoa nopeilta hinnan nousuilta. Neuvosto puolestaan aloittaisi yleisesti tieliikenteen ja rakennusten jakelijoita koskevan päästökaupan vuodesta 2027 (vuotta komission ehdotusta myöhemmin). Osa tuloista ohjattaisiin sosiaaliseen ilmastorahastoon ja osa innovaatiorahastoon.
  • Parlamentti ja neuvosto puoltavat meriliikenteen asteittaista lisäämistä päästökaupan piiriin. Neuvosto esitti maantieteellisten ominaispiirteiden huomioonottamista ehdottamalla siirtymätoimia mm. pieniä saaria ja talvimerenkulkua koskien. Parlamentti ehdotti myös meriliikenteen päästökauppatulojen ohjaamista merirahastoon, joka tukisi investointeja vähähiilistä meriliikennettä edistäviin innovaatioihin. Myös jäsenvaltiot sopivat, että osa meriliikenteen päästökauppatuloista ohjattaisiin merenkulun vihreän siirtymän hankkeisiin.
  • Parlamentti ja neuvosto hyväksyivät uuden hiilitullimekanismin piiriin kuuluvien sektoreiden päästöoikeuksien ilmaisjakelun asteittaisen poistamisen.

Lue lisää:

Sosiaalinen ilmastorahasto

Komissio ehdotti uuden sosiaalisen ilmastorahaston perustamista, joka tukisi heikoimmassa asemassa olevia ja energia- ja liikkenneköyhyydestä kärsiviä suorilla tuilla ja erilaisilla investointituilla esimerkiksi rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen ja kestäviin liikennemuotoihin siirtymiseen. Jäsenvaltioiden tulisi laatia ”sosiaaliset ilmastosuunnitelmat”, joiden toimeenpanoa rahasto tukee.  

Uudella rahastolla haetaan hyväksyntää ilmastopaketille ja pyritään tasapainottamaan vaikutuksia, jotka aiheutuvat kuluttajille erityisesti tieliikenteen ja rakennusten polttoaineiden lisäämisestä päästökauppaan. Komission ehdotuksen mukaan rahastoon siirrettäisiin 25 % uuden tieliikenteen ja rakennusten polttoaineiden päästökaupan tuloista vuosia 2025–2032. Toinen samansuuruinen summa olisi tarkoitus hankkia jäsenmailta EU-budjetin ulkopuolisena rahoituksena. Tämä tarkoittaisi laskelmien mukaan seitsemän vuoden aikana noin 144 miljardia euroa.

  • Suomi on vastustanut sosiaalisen ilmastorahaston perustamista, sillä se nähdään päällekkäisenä jo olemassa olevien rahoitusohjelmien, kuten Euroopan sosiaalirahaston ja oikeudenmukaisen siirtymän rahaston kanssa.
  • Sekä neuvostossa että parlamentissa rahaston perustaminen meni kuitenkin läpi. Neuvosto laski kuitenkin arviota rahaston kokonaisbudjetista 59 miljardiin euroon vuosille 2027–2032.

Lue lisää:

EU:n hiilirajamekanismi (CBAM)

Komissio ehdotti hiilirajamekanismia eli hiilitulleja hiilivuotojen ehkäisemiseksi. Hiilirajamekanismi keskittyy hiili-intensiivisten tuotteiden (esim. rauta, teräs, sementti ja lannoitteet) tuontiin, jotta hiili-intensiivisten tuotteiden tuotanto ei siirtyisi EU:n ulkopuolisiin maihin, ja jotta EU:n ulkopuolisissa maissa tuotettujen tuotteiden päästöt hinnoiteltaisiin asianmukaisesti EU:n markkinoilla. Hiilitullit ovat vaihtoehto päästökaupan ilmaisjaolle – eli kun hiilitullit otetaan käyttöön, samanaikaisesti kyseisiltä aloilta ilmaisjako lopetetaan.

  • Parlamentti haluaa nopeuttaa hiilitullien käyttöönottoa ja lakkauttaa EU:n päästökauppajärjestelmän vapaat päästöoikeudet vuoteen 2032 mennessä (3 vuotta aiemmin kuin komission esityksessä). Neuvoston kannan mukaan ilmaisjako lopetettaisiin asteittain kiihtyvällä tahdilla 2026–2035.
  • Parlamentti haluaisi laajentaa mekanismia kattamaan kaikki orgaaniset kemikaalit, muovit, vedyn ja ammoniakin.

Lue lisää:

Energiatehokkuusdirektiivi

  • Jäsenvaltiot hyväksyivät komission ehdotuksen kiristää EU:n energiatehokkuustavoitetta 36 %:iin loppuenergiankulutuksesta ja 39 %:iin primäärinenergian kulutuksesta vuoteen 2030 mennessä (nykyisestä 32,5 % tavoitteesta). Kiristys vastaa 9 % energiankulutuksen vähennystä vuoteen 2030 mennessä vuoden 2020 tasoon verrattuna. Komissio on ehdottanut RePowerEU-suunnitelmassaan energiatehokkuustavoitteen nostamista 13 %:iin, mutta tätä ei vielä neuvoston kannassa ole otettu huomioon.
  • Kokonaistavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioille jaetaan suuntaa antavat kansalliset tavoitteet, jotka jäsenvaltiot vahvistavat 2023–2024 päivitettävissä energia- ja ilmastosuunnitelmissaan. Jäsenvaltiot myös päättivät, että komission esittämä kaava kansallisten panosten laskemiseksi on ohjeellinen ja siitä voidaan poiketa 2,5 %, kuitenkin niin, että EU:n kokonaistavoite saavutetaan.
  • Neuvosto sopi, että julkisen sektorin on vähennettävä energiankulutusta vuosittain 1,7 tai 1,9 % jos julkista liikennettä ja asevoimia ei oteta huomioon. Velvoitteesta tulee sitova neljän vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta ja asteittain suuremmista kunnista alkaen.
  • Neuvosto hyväksyi myös kuntien kannalta merkittävän ehdotuksen jäsenvaltioiden velvoitteesta varmistaa, että vuosittain vähintään 3 % kaikkien julkisten rakennusten kokonaispinta-alasta peruskorjataan lähes nollaenergiarakennuksiksi. Velvoite koskee rakennuksia, joiden kokonaishyötypinta-ala on yli 250 m2. Neuvosto kuitenkin listasi yleisnäkemykseensä tiettyjä joustoja, koskien esimerkiksi sosiaaliasuntoja, historiallisesti merkittäviä rakennuksia sekä erilaisia teknisiä, taloudellisia tai toiminnallisia haasteita huomioiden.

Parlamentti äänestää kannastaan syksyllä, minkä jälkeen toimielinten väliset neuvottelut voivat alkaa.

Lue lisää:

Uusiutuvan energian direktiivi

  • Neuvosto hyväksyi komission esittämän EU-tason sitovan tavoitteen, jonka mukaan 40 % energiasta olisi peräisin uusiutuvista lähteistä vuoteen 2030 mennessä (tämänhetkinen tavoite on 32 %). Osa jäsenvaltioista on esittänyt tukensa tavoitteen nostamiseen komission toukokuussa julkaiseman RePowerEU-suunnitelman mukaisesti 45 %:iin.
  • Rakennusten uusiutuvan energian osuuden ohjeelliseksi tavoitteeksi vuodelle 2030 hyväksyttiin komission esittämä 49 %.
  • Liikenteen alatavoitteiden osalta neuvosto hyväksyi vaihtoehdon valita seuraavien tavoitteiden välillä: 1) sitova tavoite vähentää liikenteen kasvihuonekaasuintensiteettiä 13 % vuoteen 2030 mennessä, jolloin jäsenmailla on enemmän vaihtoehtoja esim. eriyttää meriliikenteen tavoite, tai 2) sitova tavoite, jonka mukaan uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta liikennealalla on vähintään 29 % vuoteen 2030 mennessä.
  • Lämmitys- ja jäähdytyssektorin alatavoitetta jäsenvaltiot laskisivat porrastaen niin, että uusiutuvan energian osuutta kansallisella tasolla tulisi nostaa vähintään 0,8 % vuosittain vuoteen 2026 asti ja 1,1 % vuosittain 2026–2030.
  • Teollisuuden kokonaistavoitteen osalta jäsenvaltiot hyväksyivät komission esittämän tavoitteen 1,1 % vuosittaisesta uusiutuvan energian osuuden nostamisesta. Sen sijaan jäsenvaltiot laskisivat vihreän vedyn teollisuuskäytön tavoitetta 35 %:iin komission ehdottamasta 50 %:sta.
  • Neuvosto sopi myös komission ehdotuksen mukaisesti biomassan kestävyyskriteereiden tiukentamisesta, jotta turvataan luonnonmonimuotoisuus ja puunkäytön kaskadiperiaate. Suomen kannat kestävän metsäbiomassan kriteereistä on otettu huomioon.

Parlamentti äänestää kannastaan syksyllä, minkä jälkeen toimielinten väliset neuvottelut voivat alkaa.

Lue lisää:

Asiasanat: 
Eurooppa-toimisto