Syyskuun tapahtumat
- Ursula von der Leyenin kannanotto, ke 7.9.
- Energiaministerien ylimääräinen kokous, pe 9.9.
- Komission asetusehdotukset ja Unionin tila -puhe, ke 14.9.
- Energiaministerien ylimääräinen kokous, pe 30.9.
Energiakriisin syyt
Pääasiallisin syy energiakriisiin on Venäjän aiheuttama hyökkäyssota ja siitä seurannut kaasun saatavuuden niukkuus. Kaasu muodosti vuonna 2020 EU:n energiankulutuksesta noin neljänneksen ja on edelleen tärkeä energianlähde monessa Euroopan maassa. Syyskuun alussa noin 9 % Euroopassa käytetystä kaasusta tuli edelleen Venäjältä, kun luku oli aiemmin noin 40 %.
Vaikka kaasu muodostaa EU:n energiapaletista vain neljänneksen, vaikuttaa kaasun hinta EU:n energiamarkkinoiden hintaan erityisen paljon. Tämä johtuu EU:n energiamarkkinajärjestelmästä, jonka hinnoittelumekanismin myötä koko markkinan hinta määräytyy viimeisen markkinan tasapainottamiseen tarvittavan yksikön hinnan mukaan. Toisin sanoen, nyt kun kaasun tuotannon rajakustannus on tarjonnan supistumisen myötä noussut, se nostaa kaiken muun energian hintaa. Käytännössä hinnoittelumekanismi johtaa siihen, että halvimmilla tuotantomuodoilla tuotettu energia, erityisesti uusiutuva ja ydinvoima, tuo energiayhtiöille suurimmat voitot kannustaen näin investoimaan puhtaaseen energiaan. Kaasun hinnan noustua moninkertaisesti osa energiayhtiöistä tekeekin nyt suuria voittoja. Samalla kaiken energian hinta on kuitenkin noussut korkeaksi aiheuttaen yrityksille ja kotitalouksille suuria vaikeuksia.
Energia on puhututtanut Euroopassa jo noin vuoden ajan, sillä energian hinnoissa näkyi nousua jo viime syksynä. Hintaan vaikuttaa Venäjän hyökkäyssodan ja kiristyksen lisäksi myös päästöoikeuksien hinnan nousu, jota tarvitaan ohjaamaan investointeja päästöttömiin energianlähteisiin sekä ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus. Kuivuus pahentaa energiakriisiä kolmella eri tavalla: se vähentää vesivoiman saatavuutta, heikentää ydinvoiman käyttömahdollisuuksia ydinvoiman polttoaineen jäähdytysveden puutteen vuoksi ja vaikuttaa hiilen kuljetukseen Euroopan suurissa joissa, kuten Reinissä.
Komission ehdotukset uusista toimenpiteistä
Euroopan komissio julkaisi tämän vuoden toukokuussa RepowerEU-suunnitelman, jonka tavoitteena on lopettaa EU:n riippuvuus Venäjän fossiilisista polttoaineista. Kevään mittaan EU-maat sopivat myös useista yhteisistä Venäjän vastaisista pakotepaketeista. Jo ennen syksyä EU:n yhteisiin toimiin kuuluivat mm.:
- Energian kysynnän vähentäminen
- EU:n yhteisen kaasuvaraston kerryttäminen. Yhteisen kaasuvaraston ja sen luomista varten asetetun kaasun varastoinnin vähimmäisvelvoitteen tarkoitus on parantaa kaasun toimitusvarmuutta. Lyhyen aikavälin tavoite saavutettiin ennenaikaisesti.
- Energialähteiden monipuolistaminen ja Venäjältä tuodun energian korvaaminen energialla maista kuten USA, Norja, Azerbaijan ja Algeria. Tähän mennessä Venäjältä vähentynyt kaasuntuonti on kompensoitu täysin muulla tuonnilla.
- Uusiutuvaan energiaan investoiminen REPowerEU:n kautta.
Energiahintojen noustessa rajusti loppukesällä, lisätoimenpiteiden tarve oli kuitenkin ilmeinen. Komission puheenjohtaja von der Leyen toikin syyskuun alussa uuden ehdotuksensa EU:n laajuisista energiatoimista jäsenmaiden energiaministerien keskusteltavaksi. Jo seuraavalla viikolla, energiaministereiden kokouksen jälkeen, komissio julkisti luonnoksen asetuksesta energiahintoihin liittyvistä hätätoimenpiteistä.
Komission 14.9. julkistettuihin ehdotuksiin kuuluvat seuraavat väliaikaiset toimenpiteet:
- Sähkönkulutuksen vähentäminen kulutuspiikkien aikaan
- Alhaisilla tuotantokustannuksilla toimivien sähköntuottajien tulojen rajoittaminen (nk. Windfall-vero)
- Solidaarisuusmaksu fossiiliselle energialle
- Sähkömarkkinoiden sääntöjen muuttaminen.
Sähkönkulutuksen vähentäminen kulutuspiikkien aikaan. Komission ehdotuksen mukaan sähkönkulutuksen vähentäminen toteutettaisiin sekä jäsenmaille sitovan että ei-sitovan tavoitteen muodossa. Sitovan tavoitteen mukaan jäsenmaiden tulisi vähentää sähkön kulutusta vähintään 5 % kulutushuippujen aikaan. Jäsenmaiden tulee ehdotuksen mukaan tunnistaa 10 % tunneista kuukaudessa, jolloin sähkön hinnan arvioidaan olevan korkeimmillaan ja vähentää kulutusta noiden tuntien aikana. Ei-sitovan tavoitteen mukaan jäsenmaiden tulisi vähentää sähkön kokonaiskulutusta 10 % maaliskuun loppuun 2023 mennessä. Jäsenvaltiot ovat vapaita päättämään itsenäisesti niistä toimenpiteistä, joilla tavoitteet saavutetaan. Luonnosehdotuksessa mainitaan esimerkkeinä keinoista mm. kuluttamattoman sähkön huutokauppa ja kysyntäjousto.
Alhaisilla tuotantokustannuksilla toimivien sähköntuottajien tulojen rajoittaminen (Windfall-vero). Komissio ehdottaa, että energiamarkkinoiden hintamekanismista erityisesti hyötyville tuotantomuodoille, esim. uusiutuvalle energialle ja ydinvoimalle, asetettaisiin EU:n laajuinen voittorajoite. Komissio ehdottaa markkinatulojen ylärajaksi 180 euroa/MWh. Ehdotuksen mukaan jäsenmaiden tulee periä tuottajilta ylijäämätulot ja uudelleen jakaa nämä kuluttajille, jotka kärsivät sähkön hinnannoususta eniten.
Solidaarisuusmaksu fossiiliselle energialle. Komission asetusehdotuksessa esitetään, että fossiilisen energian yhtiöille asetetaan solidaarisuusmaksu. Kuten Windfall-veron avulla kerätyt varat, myös solidaarisuusmaksun avulla perityt tulot tulee uudelleen jakaa tilanteesta kärsiville kotitalouksille ja yrityksille sekä ohjata uusiutuvan energian investointeihin.
Sähkömarkkinoiden sääntöjen muuttaminen. Komissio ehdottaa muutoksia sähkömarkkinasääntöihin, jotta kuluttajia voidaan tukea kriisissä paremmin. Asetusehdotuksessa esitetään, että sähkön hintaa voitaisiin ensi kertaa säädellä tuotantokustannuksia alemmaksi ja että säännellyt hinnat koskisivat myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä.
Komission toimenpidepaketti esitetään ehdotuksena neuvoston asetukseksi, jolloin sen hyväksyminen edellyttää määräenemmistöpäätöstä neuvostossa. Näin yksittäinen jäsenmaa ei pysty estämään päätöksentekoa.
Lisätoimenpiteitä selvitetään edelleen
Asetusehdotuksen lisäksi komissio on pitänyt esillä muita mahdollisia toimenpiteitä kriisiin vastaamiseksi. Energiaministereiden ylimääräisessä kokouksessa jäsenmaat kannustivatkin komissiota selvittämään asetusehdotusten lisäksi myös energia- ja energiansiirtoyritysten tukemista ja mahdollisuuksia lisätä niiden likviditeettiä esimerkiksi lainoittamisen kautta, jotta yritykset eivät kaadu korkeisiin vakuusvaatimuksiin. Yksittäisten energiayritysten tukeminen olisi jäsenmaiden vastuulla, mutta komissio voisi helpottaa jäsenmaiden mahdollisuuksia tukea näitä. Toinen toimenpide, jota neuvosto pyysi komission selvittävän, on laajempi tuontikaasun hintakatto.
Tuontikaasun yhteinen hintakatto voisi toimia, sillä eurooppalaiset maat maksavat nyt kaasuntuonnista moninkertaisesti lukuisiin muihin maihin verrattuna. Syy hintaeroon EU:n ja esimerkiksi Aasian maiden välillä on monisyinen ja selittyy osittain kaasumarkkinoiden paikallisuudella ja sillä, että eurooppalaiset korvaavat nyt äkillisesti venäläistä kaasua muulla tuontikaasulla. Hintakaton asettaminen hieman yli muiden paikallisten markkinoiden hintojen varmistaisi kaasuntuonnin jatkuvan Eurooppaan, samalla mahdollistaen hintojen alenemisen. Yhteiselle hintakatolle on myös esitetty vaihtoehtona EU:n yhteisiä kaasuhankintoja. Molemmissa vaihtoehdoissa on kuitenkin sama haaste, eli kysymys siitä miten kaasu jaettaisiin jäsenmaiden kesken, ellei sen mukaan, kuka on valmis tarjoamaan siitä korkeimman hinnan.
Toisin kuin Von der Leyenin 7.9. pitämässä puheessa, aiemmin otsikoissa ollut hintakatto venäläiselle kaasulle näyttää pudonneen agendalta. Ehdotuksissa väläytelty hintakatto nimenomaan venäläiselle kaasulle jakoi jäsenmaiden mielipiteitä, eikä saanut tukea esimerkiksi Saksalta, jolla on mahdollisuus tarjota kaasusta suurempaa hintaa kansallisten varastojen turvaamiseksi. Venäläiselle kaasulle asetettu hintakatto toimisi sekä sanktiona Venäjälle että aputoimena EU:n kuluttajille. Jää nähtäväksi nostetaanko tämä toimenpide vielä uudelleen EU-päättäjien pöydälle, mikäli Venäjä jatkaa sodan eskaloimista. Kaasun hintakaton sijaan EU on ottamassa käyttöön uuden sanktion öljyn hintakaton muodossa yhdessä G7-maiden kanssa.
Jäsenmaat ovat myös tuoneet esille erilaisia toimenpiteitä keskusteltavaksi. Suomi on esimerkiksi ajanut kaasun irtikytkentää sähkön hinnanmuodostuksesta sekä EU:n johdannaismarkkinoiden toiminnan tarkastamista, kun taas jotkut Keski-Euroopan maat ovat ehdottaneet päästökaupan tilapäistä joustamista.
Energiaministerit kokoontuvat taas perjantaina 30.9.