Komission 30.11. esittämillä uusilla säännöillä halutaan edistää kiertotaloutta ja estää pakkausjätteen syntyä. Ehdotettu lainsäädäntö lisäisi pakkausmateriaalien uusiokäyttöä ja kierrätystä. Komission arvion mukaan se vähentäisi jätteen kokonaismäärää EU:ssa lähes 40 %:lla.

Pakkauksesta syntyvä jäte on kasvava ongelma. Jätteenmuodostuksen odotetaan lisääntyvän voimakkaasti tulevina vuosina, ellei sen syntyyn puututa lainsäädännöllisin keinoin. 30.11. julkaistun lainsäädäntöpaketin ytimessä onkin pakkausjätteen vähentäminen. Tähän pyritään eri keinoin, kuten:

  • lisäämällä uudelleenkäytettäviä ja -täytettäviä pakkausvaihtoehtoja,
  • edistämällä käytetyn pakkausmateriaalin kierrätystä,
  • kieltämällä tietyt pakkausmuodot sekä
  • säätämällä biopohjaisien muovien valmistuksesta, käytöstä ja markkinoinnista.

Komission ehdotuksessa pakkauksien uudelleenkäyttöä lisätään säätämällä yrityksille vaatimus tarjota tietty prosenttiosuus kuluttajatuotteistaan uudelleenkäytettävissä ja -täytettävissä pakkauksissa. Prosenttivaatimuksen lisäksi uudelleenkäyttöä edistetään esimerkiksi pakkausten merkintöjen selventämisen ja pakkausmuotojen standardoimisen avulla.  

Komission tavoitteena on, että kaikki pakkaukset ovat kierrätettäviä vuoteen 2030 mennessä. Kaikissa pakkauksissa tulee olla merkintä siitä, mistä materiaalista se on tehty ja mihin jätevirtaan se kuuluu laittaa. Samat merkinnät ja symbolit otetaan käyttöön koko EU:n alueella, jolloin pakkaukset ovat kierrätettäviä EU:n markkinoilla. Kierrätystä edistetään myös asettamalla pakolliset tavoitteet kierrätysmuovin määrästä pakkauksissa ja luomalla jäsenmaihin pakolliset pantilliset palautusjärjestelmät muovipuolloille ja alumiinitölkeille.

Jätteen vähentämiseksi tietyt pakkausmuodot, kuten paikan päällä kulutettavien tuotteiden kertakäyttöiset tarjoilupakkaukset, kielletään kokonaan. Muutoksen myötä esimerkiksi kahviloissa ja ravintoloissa kulutettavat kertakäyttöiset tarjoilupakkaukset ja hotellien minikokoiset shampoopakkaukset poistuvat käytöstä.

Lainsäädäntöpaketissa puututaan myös biopohjaisten muovien valmistukseen, käyttöön ja markkinointiin. Ehdotuksessa säädetään biopohjaisten muovien valmistuksen ympäristökriteereistä, jonka lisäksi viherpesuun puututaan parantamalla merkintöjä ja rajoittamalla harhaanjohtavien ilmaisujen käyttöä markkinoinnissa. Kuluttajalle tulee esimerkiksi olla selkeää, kuinka kauan biohajoavien muovien hajoamiseen kuluu missäkin olosuhteissa ja ympäristöissä.

Lainsäädännöstä vauhtia sisämarkkinoiden toimintaan ja kiertotalouteen

Komissio ehdottaa pakkaukseen liittyvää lainsäädäntöä asetuksena, jolloin lainsäädäntö olisi jäsenmaiden välillä harmonisoitua. Yhtenäisemmän lainsäädännön odotetaan luovan yrityksille paremmat mahdollisuudet toimia koko EU:n alueella ja täten edesauttavan tavoitteiden saavuttamista vuoteen 2030 mennessä.

Nykytilanteessa pakkausala kuuluu suurimpiin ensiömateriaalien käyttäjiin. Samaan aikaan suuri osa pakkausmateriaaleista päätyy kierrätyksen sijasta edelleen suoraan jätteeksi. Lainsäädäntöpaketin myötä ensiömateriaalit säästyisivät muuhun käyttöön ja näin ollen pakkausalan ympäristökuorma pienenisi. Uudet säännökset vahvistaisivat myös EU:n strategista autonomiaa, kun EU:n riippuvuus raakamateriaaleista ja ulkopuolisista toimittajista vähenisi kierrätyksen ja uudelleenkäytön myötä.

Uusien säännösten odotetaan muuttavan työmarkkinoita ja taloutta. Komissio laskee lainsäädäntöehdotuksen johtavan vuoteen 2030 mennessä n. 600 000 työpaikan syntymiseen uudelleenkäyttösektorilla pääosin pk-yrityksissä. Samalla se vaatii kertakäyttöpakkausteollisuudelta muutosta ja investointeja uusiokäyttöön. Taloudellisen kokonaisvaikutuksen arvioidaan kuitenkin olevan myönteinen. Komission laskelmien mukaan ehdotus vähentäisi myös yhteiskunnalle ja taloudelle aiheutuvien ympäristövahinkojen määrää 6,4 miljardilla eurolla vuoteen 2030 mennessä verrattuna tilanteeseen, jossa lakia ei muutettaisi.  

Lainsäädäntöpaketin vastaanotto

Esitys on saanut osakseen kritiikkiä erityisesti pakkausteollisuudelta. Teollisuuden mukaan ehdotuksessa ei olla riittävästi huomioitu uudelleenkäytettävien pakkauksien puhdistuksesta ja käytöstä johtuvia elinkaaripäästöjä, minkä lisäksi yhtiöt epäilevät uudelleenkäytettävien elintarvikepakkausten hygieenisyyttä. Huolta aiheuttaa myös esimerkiksi vakioidut pakkaukset, jotka vaikeuttavat yritysten brändityötä, sekä epävarmuus siitä, kannattaako yritysten ehdotetun lainsäädännön myötä investoida kierrätykseen vai uudelleenkäytettävien pakkausten tuotantoon.

Toisaalta ympäristöjärjestöt ovat puolestaan vaatineet komissiolta vielä kunnianhimoisempia tavoitteita erityisesti kierrätys- ja uudelleenkäyttöasteisiin liittyen.

Seuraavaksi lainsäädäntöpaketti siirtyy Euroopan parlamentin ja neuvoston käsittelyyn tavallista lainsäätämismenettelyä noudattaen.