Ajatus EU:n suvereniteettirahastosta, jonka avulla tuettaisiin eurooppalaista teollisuutta, on näkynyt otsikoissa yhä useammin viime aikoina. Taustalla on etenkin USA:n lisääntynyt protektionismi ja Euroopan muuttunut turvallisuusympäristö, joka on voimistanut strategisen autonomian tarvetta.

Suvereniteettirahasto mainittiin ensimmäistä kertaa Ursula von der Leyenin unionin tilaan käsittelevässä puheessa syksyllä 2022. Komission puheenjohtaja palasi aiheeseen parlamentissa joulukuussa pitämässä puheessaan. Komissio tulee näillä näkymin julkistamaan ehdotuksensa kesällä 2023. Uuden rahaston tarkoituksena on varmistaa eurooppalaisen teollisuuden globaali kilpailukyky ja tukea teollisuutta vihreässä ja digitaalisessa siirtymässä. Tarkemmat tiedot rahaston puitteista ja sen rahoitustavasta ovat kuitenkin vielä hämärän peitossa.

Taustalla lisääntynyt protektionismi ja muuttunut turvallisuusympäristö

Komissio on perustellut rahaston tarvetta sekä USA:n lisääntyneellä protektionismilla että kokonaisvaltaisen turvallisuusympäristön muutoksella. Rahasto nähdään osana kokonaisuutta, jolla vahvistetaan EU:n strategista autonomiaa, kiritetään vihreää siirtymää ja varmistetaan teollisuuden globaali kilpailukyky.

Viime kuukausina huolta teollisuuden kantokyvystä on herättänyt etenkin USA:n inflaatiopaketti IRA (Inflation Reduction Act). IRA on Joe Bidenin hallinnon suuri ilmasto- ja elvytyspaketti, jolla USA:n taloutta ja teollisuutta yritetään muokata vihreämmäksi. Paketti sisältää myös protektionistisia säädöksiä, joiden avulla sekä tuetaan että suositaan paikallista teollisuutta. EU:n näkökulmasta säädökset rikkovat kansainvälisen kaupan sääntöjä ja pelkona on, että teollisuusinvestoinnit siirtyvät IRA:n myötä EU:n alueelta Yhdysvaltoihin. Esimerkiksi Elinkeinoelämän Keskusliiton kyselyyn äskettäin vastanneista suomalaisista yrityksistä hieman alle 20 % on suunnitellut siirtävänsä investointejaan Euroopasta Yhdysvaltoihin. Lisäksi lähes puolet vastanneista yrityksistä uskoo IRA-paketin vaikeuttavan markkinoille pääsyä ja vientiä USA:ssa.

Toinen taustatekijä suvereniteettirahaston takana on Euroopan muuttunut turvallisuusympäristö. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja sitä ennen Kiinan pandemiasulku ovat osoittaneet globaalien tuotantoketjujen heikkoudet tilanteissa, joissa tärkeiden raaka-aineiden tai tuotteiden tuonti on täysin riippuvaista yksittäisistä autoritaarisista maista. Tuotantoketjujen haavoittuvuus ja autoritaaristen maiden mahdollisuus lopettaa kaupankäynti tärkeillä raaka-aineilla osoittivat, että EU:n tarvitsee turvata eurooppalaista tuotantoa ja varmistaa vihreään siirtymään tarvittavien resurssien saatavuus.

EU:n yhteistä linjaa haetaan vielä

Äänenpainot protektionismin lisäämiseksi ovat kasvaneet viime aikoina. Ranskan presidentti Emmanuel Macron on jo pidemmän aikaa peräänkuuluttanut vahvempaa protektionismia EU:n teollisuuspolitiikkaan ja liputtanut valtiontukien sallimisen puolesta. Myös Saksa on viime viikkoina tuonut ilmi haluavansa löysätä valtiontukisääntöjä. Vaikka jäsenmaat olisivatkin samaa mieltä teollisuuden tukemisen tarpeesta, yhteisistä keinoista ei olla vielä päätetty.

Eurooppa-neuvosto pyysi joulukuun kokouksessaan komissiota valmistelemaan USA:n tukipaketin kaltaisia toimenpiteitä jo helmikuun ylimääräiseen kokoukseen. Mahdollisiin toimenpiteisiin lukeutuvat mm. juuri valtiotukisääntöjen tarkastelu ja suvereniteettirahaston perustaminen keskipitkällä aikavälillä. Tällä hetkellä jäsenmaat eivät kuitenkaan ole yksimielisiä niin suvereniteettirahaston tarpeesta kuin eivät myöskään valtiontukisääntöjen löysäämisestä.

Valtiontukisääntöjen löysääminen saattaisi hyödyttää eurooppalaista teollisuutta globaaleilla markkinoilla, mutta riskinä on, että se asettaa EU-maat eriarvoiseen asemaan sisämarkkinoilla. Erityisesti pienet jäsenmaat, Suomi mukaan luettuna, ovat olleet ehdotusta vastaan. Löysemmistä valtiontukisäännöistä hyötyisivät etenkin suuret maat, joilla on suurempi valtiontalouden liikkumavara ja varaa tukea investointeja pieniä maita enemmän. Ranska ja Italia ovat kuitenkin liputtaneet valtiontukisääntöjen löysäämisen puolesta vain sillä ehdolla, että sen oheen perustetaan yhteinen suvereniteettirahasto. Saksa on puolestaan suhtautunut kriittisesti suvereenirahaston perustamiseen ja vastustaa etenkin rahaston rahoittamista lisävelan ottamisella. Myös Suomi on suhtautunut kriittisesti uuden rahaston perustamiseen.

Suvereniteettirahaston rahoitus

Vaikka mahdollisen suvereniteettirahaston rahoituspuoli on vielä epäselvä, on joitain ehdotuksia jo kuultu. Sisämarkkinoista vastaava komissaari Thierry Breton on esimerkiksi ehdottanut, että suvereniteettirahaston perustamisessa tulisi käyttää uudestaan elpymispaketin kaltaista yhteisvelkajärjestelyä. Tällöin rahasto tulisi muiden rahoitusinstrumenttien oheen, eikä olisi muusta EU-rahoituksesta pois. Breton on ehdottanut, että itse rahasto voisi toimia samalla tavalla kuin koronapandemian aikana hyväksytty SURE-rahoitusinstrumentti.

Toinen esillä ollut vaihtoehto on uudelleenallokoida rahastoon varoja jo olemassa olevista rahoitusinstrumentista. Tämä taasen tarkoittaisi, että osuus muihin käyttötarkoituksiin ajatellusta rahoituksesta, kuten osa käyttämättömistä elpymisvaroista ja -lainoista, ohjataankin suvereniteettirahastoon tukemaan teollisuuden kilpailukykyä ja vihreää siirtymää. Parlamentti on puolestaan ehdottanut, että suvereniteettirahasto tulisi integroida monivuotiseen rahoituskehykseen, jolloin myös parlamentilla olisi siihen budjettivaltaa. Rahaston lisääminen kehykseen vaatisi kuitenkin rahoituskehyksen joustavoittamista ja jo määritettyjen enimmäismäärien uudelleentarkastelua, johon komissio on suhtautunut nihkeästi.  

Jääkin nähtäväksi, minkä muodon suvereniteettirahasto saa. Varmaa kuitenkin on, että kevään aikana käydään tiukkoja keskusteluja siitä, miten EU reagoi protektionismin lisääntymisen ja Venäjän hyökkäyssodan myötä muuttuneeseen toimintaympäristöön.