Komissio julkaisi kahdeksannen koheesiokertomuksen

Koheesiokertomus julkaistaan joka kolmas vuosi, ja siinä pureudutaan Euroopan alueellisiin eroihin sekä EU:n koheesiopolitiikan vaikuttavuuteen. Tilastotietoon pohjautuen kertomus antaa kuvan EU:n alueiden tilasta ja haasteista mm. varallisuuteen, työllisyyteen, koulutustasoon, innovointikykyyn ja hallintotapaan liittyvien indikaattorien avulla. Uudessa kertomuksessa tarkastellaan myös vihreän ja digitaalisen siirtymän tilannetta eri alueilla.

Laajan, yli 350-sivuisen raportin johtopäätelmä on se, että koheesiopolitiikan avulla alueelliset erot EU:n sisällä ovat kaventuneet ja että vähemmän kehittyneiden alueiden BKT:n odotetaan nousevan jopa 5 %:lla vuoteen 2023 mennessä.

Muita keskeisiä havaintoja:

• Koheesiopolitiikasta on tullut entistä tärkeämpi investointien lähde. Koheesiorahoituksen osuus kaikista julkisista investoinneista kasvoi 34 %:sta 52 %:iin ohjelmakausien 2007–2013 ja 2014–2020 välillä.
• EU:n vähemmän kehittyneet itäiset alueet ovat kuroneet umpeen eroa muuhun EU:hun vuodesta 2001 lähtien. Samalla kuitenkin monet keskitulotason alueet etenkin Etelä- ja Lounais-Euroopassa ovat kärsineet talouden nollakasvusta tai taantumasta.
• EU-maiden lähentyminen on nopeutunut, mutta sisäiset alueelliset erot ovat kasvaneet nopean talouskasvun maissa.
• Työllisyys on kasvanut, mutta alueelliset erot ovat edelleen suurempia kuin ennen vuotta 2008.
• Köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten määrä on vähentynyt 17 miljoonalla 2012–2019 välillä.
• Alueellinen innovaatiokuilu Euroopassa on kasvanut vähemmän kehittyneiden alueiden TKI-investointien puutteen ja heikkojen innovaatioekosysteemien vuoksi.
• EU:n väestö ikääntyy ja alkaa supistua tulevina vuosina. Vuonna 2020 EU:n väestöstä 34 % asui alueella, jonka asukasmäärä on laskussa. Osuuden odotetaan kasvavan 51 %:iin vuonna 2040.

Mikä on Etelä-Suomen kehityksen tila?

Koheesiokertomuksen tarkastelut tehdään suuraluetasolla (NUTS2), joten maakuntakohtaisia tietoja ei raportista saada. Varsinais-Suomi kuuluu Etelä-Suomen suuralueeseen, johon kuuluvat lisäksemme Kanta-Häme, Päijät-Häme, Kymenlaakso ja Etelä-Karjala.

Hyvin monella mittarilla mitattuna Etelä-Suomi edustaa Euroopan kärkiluokkaa. Mitä tulee BKT/asukas -lukuihin (2019 luvut), Etelä-Suomi kuuluu kuitenkin edelleen EU:n keskikaartiin (ns. siirtymäalueiden kategoria), kun taas Uusimaa kuuluu kaikkein kehittyneimpien alueiden kategoriaan. Etelä-Suomen BKT ei myöskään ole kasvanut juurikaan vuosien 2001–2019 välillä ja se on ollut hitaampaa kuin esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomen BKT-kasvu. Huomionarvoista on se, että ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat komission arvion mukaan näkymään Etelä-Suomessa muuta Eurooppaa selkeästi enemmän.

Koheesiopolitiikan suhde elpymispakettiin

Tähän mennessä ainoastaan 12 jäsenvaltiota on toimittanut komissiolle omat koheesiopolitiikan kansallista toimeenpanoa vuosina 2021–2027 ohjaavat kumppanuussopimusehdotukset. Luku on huolestuttavan alhainen, eikä uusi rakennerahastokausi pääse monessa maassa alkamaan varmaankaan edes tämän vuoden puolella. Useassa maassa on keskitytty toimeenpanemaan EU:n elpymispaketin tarjoamia mahdollisuuksia, mikä on merkinnyt hidastuksia rakennerahastojen toimeenpanon suhteen. Aluepolitiikasta vastaava Elisa Ferreira totesi lehdistötilaisuudessa, että molemmilla rahoitustyypeillä on paikkansa – elpymisvarojen tarkoituksena on stimuloida lyhyen aikavälin elpymistä, kun taas koheesiopolitiikan tavoitteena on pitkän aikavälin elintasoerojen tasaaminen. Mikä tulevaisuus koheesiorahastoja siis odottaa, se jää nähtäväksi.

Seuraavat vaiheet

Aluepolitiikasta vastaavat ministerit keskustelevat 1.3. koheesiokertomuksesta ja vuoden 2027 jälkeisen koheesiopolitiikan linjoista. Tavoitteena on, että ministerit pääsisivät sopuun yhteisistä päätelmistä toukokuun kokouksessaan. Koheesiokertomusta puidaan myös 17.–18.3. järjestettävässä koheesiofoorumissa, joka kokoaa yhteen laajan joukon aluepolitiikan kanssa tekemisissä olevia tahoja. Keskustelut ovat nähtävissä jälkikäteen foorumin nettisivuilla.